1.8.2012

Puolan kesäseminaari 7.-14.7.2012

Seminaaripaikka, kylpylä Geovita, Lądek-Zdrój.
Seminaarin pääjärjestäjä, pastori Maciek Knechciak Varsovasta, kuvassa vasemmalla, toimi sekä juontajana että vastasi ja hoitikin hyvin pitkälle
tekniikkaa. Oikealla pastori Tomasz Piszczałka Wrocławista tulkkaamassa.
Kuva keskustelutilaisuudesta. Vasemmalta pastori Robert Szopa Krakovasta, pastori Tomasz Piszczałka Wrocławista, tulkkina toiminut Renata Knechciak Varsovasta ja seminaarin toinen pääpuhuja pastori Jonathan Boyce Lontoosta.
Kuva keskustelutilaisuudesta. Vasemmalta pastori Mariusz Zając Gdańskista, tulkkina ja muusikkona toiminut Mateusz Zając Gdańskista, seminaarin pääpuhujat pastori John Love Baltimoresta ja pastori Jonathan Boyce Lontoosta.

Seminaari oli Lądek-Zdrój:ssa vuoristossa Sleesiassa Lounais-Puolassa, ihan lähellä Tsekin rajaa, vajaa sata kilometriä Wrocławista etelään. Jos paikkakunnan nimi tuntuu vaikealta ja hankalalta ääntää, niin monelle meistä paikkakunnan saksankielinen nimi Bad Landeck varmasti on helpompi muistaa ja ääntää. Kaikissa saksalaisissa kylpyläpaikkakunnissa on nimessä sana Bad ennen paikkakunnan varsinaista nimeä ja vastaavasti puolalaiset laittavat kylpyläpaikkakuntiensa perään sanan Zdrój. Nykyisin Puolaan kuuluvan Sleesian alueellahan raja on muuttunut monta kertaa historian aikana ja sekä saksalaisilla että puolalaisilla on pitkä historia alueella.
Tekniikkaa hyödynnettiin tehokkaasti seminaarissa. Sen lisäksi että kokoukset ja keskustelutilaisuudet videoitiin ja niitä pystyi seuraamaan myös reaaliajassa verkossa, niin sähköinen viestintä toimi myös toiseen suuntaan niin että keskustelutilaisuuksiin otettiin myös kysymyksiä verkon kautta seuraajilta. Seminaarin tallenteita voi katsoa sekä seminaarin omalta Facebook-sivulta www.facebook.com/PolCon2012 että Puolan seurakuntien You Tube-sivulta www.youtube.com/user/ggwopoland
Tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin Puolan kesäseminaariin. Ensimmäisenä iltana katselin iltaruoan jälkeen että pöydällä on kolme isoa kahvinkeitintä. Ajattelin että kiva, että jälkiruoaksi on sekä kahvia että teetä. Yllätyksekseni huomasin sitten että kaikista kolmesta tulikin vain lämmintä vettä. Sain pienen muistutuksen siitä että emme ole Suomessa. Kahvia ei sitten ollutkaan tarjolla muulloin kuin aamulla ja kuulinkin monelta kommentin että eihän nyt kahvia juoda muulloin kuin aamulla. Terveyden kannalta järjestely varmasti oli ihan hyvä, vaikka Suomessa kahvia olisi takuulla ollut useammin. Kahviosta sai iltaisin ostettua kahvia jos sitä halusi ja yksi osallistuja oli ainakin varannut omat kahvinsa mukaan jotta saisi varmasti illalla kahvia, eikä hän ollut suomalainen. Huoneen varustelutasossa oli iloinen yllätys että kaikissa huoneissa oli jääkaappi. Etukäteen oli tiedossa että kylpylässä on yhden, kahden ja kolmen hengen huoneita. Majoitushinta oli kaikille sama. Ilmeisesti kaikki yksin tulevat saivatkin sitten yhden hengen huoneen, mitä muutama puolalainenkin minulle ihmetteli, ettei yleensä ole niin ollut. Seminaarimaksun osalta majoitus ja ruokailuosuuden jokainen maksoi suoraan kylpylään paikan päällä joko käteisellä tai luottokortilla. Seurakunta keräsi oman osuutensa seminaarimaksusta myös paikan päällä käteisellä rekisteröintimaksun nimellä. Aamupala oli verrattavissa siihen mihin olemme Kiljavalla tottuneet. Lounas ja illallinen olivatkin sitten vaatimattomampia. Lounaaksi oli keitto ja lämmin ruoka. Keittoa sai itse annostella ja lämmin ruoka tuotiin valmiina ateriana. Ruokajuomaksi oli vain vettä, eikä leipää tarjottu ollenkaan ruoan kanssa. Illallinen ei ollut tarkoituskaan olla normaali lämmin ateria, vaan jotakin kevyempää, voileipää, salaattia ja jotakin kylmää tai pientä lämmintä sen kanssa, vettä ruokajuomaksi ja teetä jälkiruoaksi. Viimeisenä iltana perjantaina meille oli varattu eri rakennus jossa oli grillausmahdollisuus. Grillimakkaran kanssa tarjoiltiin kananmunaa ja salaattia. Juomana oli veden lisäksi myös mehua ja teetä jälkiruokana. Grillauksen ja syömisen lomassa oli sekä puheita ja musiikkia. Sana oli myös vapaa, joten kuulimme myös monia todistuspuheenvuoroja. Puolassa usein käynyt ystävä kysyi myöhemmin että grillattiinko makkarat hiilloksilla vai liekeillä. En ollut kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta totta oli että liekeillä grillattiin.
Kylpylä oli maalla, mutta kuitenkin kävelyetäisyydellä Lądek-Zdrój:n keskustasta. En ollut varautunut asianmukaisesti eväillä ja juotavalla, joten minun pitikin sitten korjata puute heti sunnuntaina. Hanavettä ei täälläkään suositeltu juotavaksi. Kylpylän neuvonnasta sai ostaa vettä ja limonaadeja ja kylpylän iltaisin noin kello 17-22 auki olevassa kahviossa oli laajempi juomavalikoima ja joitakin karkkeja ja pähkinöitä, mutta ei mitään voileipiä, leivonnaisia tai vastaavaa syötävää, joita olemme tottuneet saamaan seurakunnan Kiljavalla pyörittämästä kahviosta.
Ihmetytti kun kylpylässä ei ollut mihinkään aikaan kaikille asiakkaille mahdollisuutta uida tai saunoa. Sauna ja uima-allas oli vuokrattavissa yksityiskäyttöön 5 euron tuntihintaan, mikä tietenkin olisi ollut ihan edullinen. Vuokraaminen tai tutustuminen saunaan ja uima-altaaseen jäi tekemättä, kun vapaa-aika päivisin kello 14-18.30 meni joko kaupungilla tai kylpylän lähellä olevassa maauimalassa. Kylpylän henkilökunnalle pitää antaa tunnustus hyvistä tiedoista paikkakunnan palveluista ja nähtävyyksistä. Matkalla kylpylästä keskustaan tuli tosiaan pian vastaan mainittu maauimala ja myös polkupyörävuokraamo, josta kylpyläkin oli osannut mainita. Vuokrasinkin sitten polkupyörän kahtena päivänä. Se oli oikein kivaa. Olen oppinut että Puolan kylpyläpaikkakunnilla on joku matkanjärjestäjä joka järjestää päivittäin yhden matkan johonkin lähiseudun kohteeseen. Palvelu on tietenkin suunnattu puolalaisille kotimaan matkailijoille ja tapahtuu kokonaan puolaksi. Näin oli täälläkin ja matkanjärjestäjän edustaja tuli jopa käymään kylpylässä maanantaina. Olinkin sitten hänen paras asiakas tässä kylpylässä, kun varasin ainoana kaksi retkeä, keskiviikkona kultakaivokseen, vajaa 20 km kylpylästä pohjoiseen ja torstaina retken karhuluolaksi sanottuun tippukiviluolaan ehkä reilun 20 km päässä kylpylästä etelään. Retkien ajoituskin oli juuri sopiva niin että molempiin ehti päivän vapaa-aikana. Oletettavasti sama aika on vapaa-aikaa myös muissa paikkakunnan kylpylöissä. Hyvin suunniteltu ja hieno palvelu, että tällaisia retkiä järjestetään ja asiakkaita kerätään paikkakunnan eri kylpylöistä ja hotelleista. Molemmat olivat oikein kivoja retkiä ja mielenkiintoisia kohteita, vaikka puolankielisestä opastuksesta en juuri mitään pystynyt omaksumaan. Ei sovi kuitenkaan valittaa. Ilmoittauduin tietoisesti puolalaisille suunnatulle retkelle ja ilman järjestettyä retkeä en olisi pystynyt tutustumaan näihin kohteisiin ja retken hinnatkin olivat ihan kohtuullisia ja retkille haettiin ihan kylpylästä asti linja-autolla. Kylpylän palveluihin kuului ilmainen wi-fi yhteys asiakkaille. Nettiyhteyden toimivuus vaihteli valitettavasti suuresti. Olin onneksi etukäteen löytänyt tietoa myös englanniksi näistä retkikohteista, joten minulla oli joku käsitys minkälaisin kohteisiin olin menossa, vaikka en juuri mitään ymmärtänytkään retkien runsaasta opastuksesta.
Iltaisinkin aika meni niin tiiviisti mielenkiintoisissa keskustelutilaisuuksissa, jotka venyivät puoleen yöhön tai joskus ylikin, ettei iltaisinkaan ollut aikaa miettiä saunan tai uima-altaan vuokraamista. Jotenkin ihmettelin sitä itsekin monta kertaa, että miten olen usein Kiljavalla mennyt uimaan ja saunaan ja jättänyt keskustelutilaisuuden joko kokonaan tai osittain väliin. En tiedä onko niin että pitää joskus lähteä kauemmaksi "kotoa" että näkee jonkun asian arvon toisella tavalla. Tarkoitan tässä siis keskustelutilaisuutta, en saunaa. Myöhään valvominen ja sen johdosta monelle lyhyeksi jääneet yöunet tuntuvat olevan yhteinen asia monelle niin Puolassa kuin Kiljavalla. Pirteimmät, käsittääkseni ihan merkittävä osa osallistujista, jaksoi aloittaa aamun jo klo 8.15 rukouskokouksella. Minulle oli jo riittävästi haastetta että selvisin klo 9-10 olevalle aamiaiselle.
Opetus ja kokoukset olivat myös hyvin mielenkiintoisia, niin kuin aina seminaareissa. Puhujat puhuivat kaikissa tilaisuuksissa joko puolaa tai englantia ja tulkkaus oli sitten toiselle kielelle. Seurakunta ei ollut järjestänyt tulkkausta muille kielille. Huomasin että joku tulkkasi penkissä saksaksi perheenjäsenilleen tai kavereilleen. Minä olin tänä vuonna ainoa osallistuja Suomesta. Suomalaisia oli kyllä kaksi muutakin. Puolalaisten ja meidän suomalaisten lisäksi oli osallistujia ainakin Englannista, Romaniasta, Ruotsista, Saksasta, Tsekistä ja Yhdysvalloista.
Seminaarista ja Puolan matkasta sen yhteydessä jäi niin hyvä kuva että tekee heti mieli lähteä jo seuraavaan seminaariin Puolaan. Kesäseminaarejahan Puolassa on järjestetty vuosittain. Seminaarit ovat olleet eri paikkakunnilla vuosien mittaan. Nyt puhuttiin että ensi vuoden seminaari mahdollisesti on tässä samassa paikassa. Myöhemmin matkani jälkeen kuulin että noin 20 kilometrin päässä Bielicen kylässä tullaan järjestämään syysseminaari marraskuussa. Siitä tulee sitten myöhemmin lisätietoa, joten jo tänä vuonna tulee seuraava mahdollisuus halukkaille osallistua seminaariin Puolassa.

-Ari-

English:
About Polish Summer Conference in Lądek-Zdrój 7th-14th of July 2012.