Evankeliumi voimavaranamme



Minulla oli etuoikeus vierailla yhdessä vaimoni Riitan kanssa Irlannissa Dublinissa kesäkuussa ja viettää siellä aikaa seurakunnan kanssa. Matka koostui monista jälleennäkemisistä, oli hienoa nähdä Eijaa ja pastori Johnia ja olla heidän kanssaan evankelioimassa. Seurakunta on kasvanut vuoden aikana noin kaksinkertaiseksi ja sunnuntain kokouksessa oli mukana noin 25 seurakuntalaista.

Tapasimme myös Arthur Zyron ja tämän perheen. Arthur opiskeli aikoinaan Baltimoressa pari vuotta ja palasi sitten takaisin kotimaahansa Puolaan auttamaan seurakuntaa, mutta nyt hän on asunut jo joitakin vuosia Dublinissa. Jälleennäkeminen antoi Riitalle mahdollisuuden kertailla puolan kielen taitojaan. Ehkäpä muistatte pastori Aleksei Bogdanovin ja hänen vaimonsa Orsin ajalta jolloin he palvelivat Viipurissa, hekin asuvat nykyisin Dublinissa. Valmei, joka on alun perin Australiasta johtaa seurakunnan musiikkityötä taitavasti. Monista kansallisuuksista koostuva tiimi onkin tuottanut kaltaisensa seurakunnan, joka koostuu liki kymmenestä eri kansallisuudesta. Evankeliumi on todellakin voima ensin juutalaiselle sitten myös irlantilaiselle, puolalaiselle, venäläiselle, bulgarialaiselle, liettualaiselle, amerikkalaiselle, unkarilaiselle ja lopulta jopa suomalaiselle.

Dublinissa toimii hyvä raamatullinen periaate, eli Jumala tekee työtä yhteen kasvaneen tiimin kautta, ei yksilöiden kautta. Ajattelin Paavalin toimintaa Ateenassa, hän toimi siellä yksin ja ainoastaan muutamat tulivat uskoon (Apt. 17:34), mutta saavuttuaan Korinttoon häneen liittyi monia uskovia ja monet pelastuivat, muodostui tiimi ja seurakuntaan tuli niin paljon uusia uskovia, että Paavali päätti jäädä sinne puoleksitoista vuodeksi (Apt. 18:11).

Paavali kirjoittaa roomalaisille: sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi (Room. 1:16). Tämä raamatunkohta on rohkaissut minua jo monen vuoden ajan, sillä evankeliumi on todellinen voiman lähde julistajalleen. Jos elämän yksityiskohdat saattavat meidät uupuneiksi, niin evankeliointi palauttaa kadonneen voiman ja saa meidät unohtamaan itsemme. Ajatellaan kuitenkin hetki sitä, millaista voimaa evankeliumi tuottaa vastaanottajalleen: hengellisesti täysin kuollut ihminen virkoaa henkiin. Ollaan yhdessä viemässä evankeliumia maailman joka kolkkaan, jokaista tarvitaan, niin lähettäjää kuin lähettiä, jotta kuolleet virkoaisivat henkiin.

P. Tero